Tapani Kansan uurna laskettiin Kymin Vanhalle hautausmaalle Kotkaan syyskuun lopussa 2026. Läheistensä mukaan laulaja oli kuitenkin toivonut viimeistä leposijaansa Helsingin Hietaniemestä.
Tapani Kansa kuoli 25. maaliskuuta 2025. Hänet siunattiin kuukautta myöhemmin Helsingin Hietaniemessä. Tuhkat pääsivät maahan vasta syyskuun lopussa 2026, kun uurna laskettiin Kymin Vanhalle hautausmaalle Kotkan Karhulassa. Hautaamista olivat pitkittäneet lasten erimielisyydet hautapaikasta.
Puolitoista vuotta.
Niin kauan läheiset kiistelivät siitä, minne yksi Suomen tunnetuimmista laulajista saisi viimeisen leposijansa. Jo odotus oli surullinen ja kohtuuton. Hautaamisen tapa teki tapahtumista arvottoman näytelmän.
Kansan pitkäaikainen elämänkumppani Nina af Enehjelm kertoi Ilta-Sanomille saaneensa tiedon uurnanlaskusta vasta heidän yhteiseltä Edvard-pojaltaan. Myös pojalle hautaus oli Ninan mukaan tullut yllätyksenä. Esikoispoika Johannes Kuorikoski myönsi lehdelle, ettei Ninalle ilmoitettu.
Vuosikymmeniä laulajan rinnalla elänyt ihminen jätettiin tietämättömäksi hetkestä, jolloin tämän tuhkat laskettiin maahan. Hän ei saanut edes mahdollisuutta päättää, tulisiko paikalle.
Sellainen menettely on tylyä. Suru ei tarvitse yhtään lisää haavoja, mutta tässä niitä tehtiin vielä kuoleman jälkeen.
Lue myös: Nina af Enehjelmin illat ovat menneet itkien jo kuukausia
Hautakiven piirustukset olivat valmiina
Ninan kertomat yksityiskohdat tekevät hautapaikan sivuuttamisesta entistä vaikeammin ymmärrettävää.
Hänen mukaansa Kansa oli ilmaissut selkeästi haluavansa tulla haudatuksi Helsingin Hietaniemeen. Laulaja oli asunut yli 50 vuotta pääkaupunkiseudulla. Nina kertoo, että hautapaikkakin oli varattu Eino Leinon haudan vierestä.
Kansa oli Ninan mukaan suunnitellut heille myös yhteisen hautakiven.
”Säilytimme piirustukset tarkoin muovitaskussa”, Nina kertoo.
Muovitaskussa säilytetty hautakiven piirustus on pysäyttävä yksityiskohta. Se kertoo valmistautumisesta ja ajatuksesta, että pitkän yhteisen elämän jälkeen olisi myös yhteinen viimeinen leposija.
Ninan kertomuksen perusteella hautaustoive oli paljon enemmän kuin ohimennen lausuttu ajatus.
Sen tiesi hänen mukaansa myös parin yhteinen poika Edvard, joka oli asunut isänsä kanssa 30 vuotta. Silti hänellekään ei ilmoitettu uurnanlaskusta.
Isänsä toiveen tuntenut poika jätetään ulkopuolelle. Uurnan hankkinut elämänkumppani jätetään ulkopuolelle. Hautaaminen hoidetaan muualla kuin siellä, minne vainaja oli heidän mukaansa halunnut.
Saman hautaustoiveen on kertonut myös Kansan pitkäaikainen ystävä Arto Merisalo. Hänen mukaansa laulaja oli puhunut hänelle henkilökohtaisesti Hietaniemestä ja siitä, että sinne olisi helppo tulla eri puolilta Suomea muistelemaan häntä.
Lue myös: Tapani Kansan perheystävä tyrmistyi iskelmälegendan hautapaikasta
Hautaustoiveesta on siis kerrottu useammasta suunnasta. Sitä olisi pitänyt kuunnella vakavasti.
Johannes Kuorikosken Ilta-Sanomille antama vastaus pysäyttää:
”En pysty vastaamaan, mitä isä olisi tästä mieltä. Minä ja osa sukulaisista halusimme tämän hautapaikka-asian olevan näin.”
Minä ja osa sukulaisista halusimme.
Juuri siinä on tämän näytelmän häpeällinen ydin. Hautapaikkaa perustellaan elävien halulla samalla, kun vainajan omasta tahdosta kertoneet ihmiset on sivuutettu.
Vainajan toiveen kunnioittamista edellyttää lakikin
Suomen hautaustoimilain 2 § sanoo suoraan:
”Vainajan ruumiin hautaamisessa ja tuhkaamisessa sekä tuhkan käsittelyssä tulee kunnioittaa vainajan katsomusta ja toivomuksia.”
Samassa pykälässä edellytetään, että ruumista ja tuhkaa käsitellään arvokkaasti ja vainajan muistoa kunnioittaen.
Hautaustoimilain 23 § antaa myös vainajan lähimmille perillisille – kuten Kansan tapauksessa lapsille – oikeuden huolehtia hautausjärjestelyistä. Samalla heitä koskee lain vaatimus vainajan toivomusten kunnioittamisesta.
Vainajan toivomusten kuunteleminen on siis myös laissa säädetty velvollisuus. Sitä vasten esikoispojan perustelu omasta ja sukulaisten halusta kuulostaa erityisen karulta.
Nina kertoo valmiista hautakiven piirustuksista ja Hietaniemestä varatusta hautapaikasta. Merisalo kertoo Kansan ilmaisseen hänelle saman hautaustoiveen. Miksi nämä tiedot sivuutettiin? Millä perusteella osan omaisista halu painoi enemmän?
Isän viimeinen leposija ei saisi olla paikka, jossa omaiset toteuttavat omaa tahtoaan kuolleen ihmisen kustannuksella. Sukulaisuus tuo vastuuta kuunnella. Se ei anna moraalista oikeutta pyyhkiä pois sitä, mitä ihminen on eläessään toivonut.
Johannes Kuorikoski perusteli hautauksen ajankohtaa sillä, että Hietaniemestä oli ilmoitettu uurnan säilytysajan olevan rajallinen.
Se voi selittää kiireen saada tuhkat viimein maahan. Se ei selitä, miksi Ninalle tai toiselle pojalle ei ilmoitettu. Puheluun tai viestiin olisi riittänyt muutama minuutti. Puolentoista vuoden jälkeen niitä minuutteja olisi pitänyt löytyä.
Kuka sai päättää viimeisestä matkasta?
Nina kuvailee hautausratkaisun taustalla ollutta pientä joukkoa ”klikiksi, joka halusi estää Kansan pääsemisen tämän toivomaan hautaan”.
Hänen mukaansa joukkoon kuuluivat Johannes, tyttären puoliso sekä Kansan lähisukulainen, johon laulaja ei ollut pitänyt yhteyttä 15 vuoteen.
Tapanin ja Johanneksen välit olivat Ninan kertoman mukaan vaikeat. Nina on kertonut järjestäneensä taannoin Johannekselle oman huoneen Kansan Kotkan-talosta, jotta isä ja poika voisivat asua yhdessä. Hänen mukaansa yritys päättyi nopeasti erimielisyyksiin elintavoista ja Johannes muutti pois. Kuorikoski on kertonut Iltalehdessä taipumuksestaan epäsäännölliseen elämään ja ”kovasta ratanopeudestaan”.
Kun hautaamisesta päätetään näin pienessä piirissä ja toiset läheiset jätetään tietämättömiksi, on aiheellista kysyä, kenen tahtoa lopulta kunnioitettiin.
Surun päälle miljoonariita
Hautauskiistan taustalla on myös katkera perintöriita. Kansan kolme lasta ovat vaatineet Ninalta oikeusteitse yhteensä yli miljoonaa euroa lakiosan täydennyksenä. Riita koskee erityisesti Espoon Westendissä sijaitsevaa entistä kotikiinteistöä, jonka Kansa myi Ninalle eläessään. Lapset ovat esittäneet kauppaan liittyviä syytöksiä, jotka Nina on kiistänyt.
Perintövaatimukset ratkaistaan oikeudessa. Niiden olemassaolo ei tee hautaamisen tavasta yhtään hyväksyttävämpää.
Lue myös: IL: Nyt puhuu Tapani Kansan esikoispoika Johannes – katkeria väitteitä perinnöstä
Myös uurnanlaskusta sivuun jäänyt Edvard kuuluu perintökanteen esittäjiin. Hautausriidan ja rahariidan osapuolet eivät siten edes jakaudu yksinkertaisesti kahteen samaan leiriin.
Hautaamisen olisi pitänyt olla hetki, jossa riidat pannaan edes hetkeksi syrjään. Jokaiselle läheiselle olisi pitänyt antaa mahdollisuus hyvästellä.
Nyt yksi surun tärkeimmistä hetkistä hoidettiin niin, että osa sai tietää siitä vasta kaiken ollessa ohi. Se oli aikamoisen lopullinen menetys. Uurnanlaskuun ei voi tulla jälkikäteen.
Välirikko, jota kuolemakaan ei korjannut
Ninan tuore Tapani Kansa ja minä -kirja ilmestyi 30. syyskuuta. Laulaja oli itse mukana pitkään valmistellussa kirjaprojektissa ja ehti kommentoida käsikirjoitusta ennen kuolemaansa. Teoksessa Nina kertoo myös perheen Madeleine-tyttären välirikosta. Hänen mukaansa Kansa kuoli näkemättä tytärtään yli kahteentoista vuoteen.
Madeleinen ja vanhempien välien katkeaminen on ollut Ninan kertoman mukaan vuosia jatkunut suru. Vielä lokakuussa 2024 vanhemmat yrittivät tavata tytärtään. Tapaamista ei syntynyt, ja paikalle kutsuttiin poliisit. Kansa kuoli viisi kuukautta myöhemmin.
Lue myös: Kirja: Tapani Kansan salattu perhetragedia – tytär katkaisi kaikki välit ja vaihtoi nimensä
Nina katsoo tyttären puolison pitäneen huolen siitä, ettei Tapani nähnyt tytärtään viimeisinä vuosinaan. Hänen kertomuksessaan sama mies kuului myös hautapaikkaratkaisun takana olleeseen joukkoon.
Tällaisessa perhetragediassa raskainta on menetetty aika. Vuodet, jolloin toinen on olemassa mutta tavoittamattomissa. Toivo siitä, että ehkä vielä joskus tavataan. Sitten kuolema sulkee sen mahdollisuuden.
Kaiken tämän jälkeen hautaamisen olisi pitänyt tuoda edes yksi rauhallinen hetki.
Sen sijaan laulajan viimeisestä matkasta tuli uusi loukkaus.
Hautapaikaksi valittiin Kotka, vaikka Nina ja Merisalo olivat julkisesti kertoneet Kansan toivoneen Hietaniemeä. Elämänkumppanille ei ilmoitettu. Yksi pojista sai tiedon jälkikäteen.
Johanneksen ja hautauksen näin hoitaneiden läheisten toimintaa on syytä kyseenalaistaa. Vainajan toiveesta kertoneiden kuunteleminen ja uurnanlaskusta ilmoittaminen olisivat olleet vähintä, mitä heiltä saattoi odottaa.
Nyt Nina ja Edvard eivät enää saa takaisin sitä hetkeä, jolloin Tapanin uurna laskettiin maahan. Heille jäivät suru, jälkikäteen saatu tieto ja muovitaskussa säilytetyt hautakiven piirustukset.
Tanssiin.fi:n Näkökulma-kolumnit ovat kirjoittajan omia mielipiteitä ajankohtaisista iskelmä- ja tanssimusiikkialan asioista, ihmisistä ja ilmiöistä.
