Iskelmälaulaja Marja Koski (21.7.1941-6.3.2020).
Marja Koski (oik. Marja Latvala, o.s. Koskinen, s. 21.7.1941) oli 1980-luvun suomalaisessa iskelmämaailmassa poikkeuksellinen artisti.
Siikaisissa syntynyt ja Porissa lapsuutensa viettänyt Marja oli keikkaillut 1960-luvun lopulta, mutta aloitti levytysuransa vasta 40-vuotiaana.
Hän vältteli julkisuutta, vaikka levyttikin lukuisia suosittuja kappaleita. Erikoista oli sekin, ettei Koski suostunut esiintymään tanssilavoilla.
Jopa laulajan kuolema on pysynyt julkisuudelta salassa. Viimeisten keikkojensa jälkeen 1990-luvun alkupuolella hän palasi synnyinseuduilleen Poriin, jossa Marja menehtyi nopeasti edenneeseen haimasyöpään 6.3.2020.
Marja Kosken hiteistä muistetaan parhaiten Raul Reimanin sanoittamat Sellaista elämä on ja Eartha Kittin Where Is My Man? -hitistä tehty Tahdon miehen. Paljon radiosoittoa ovat saaneet myös Ilon kuumat kyyneleet ja Vie minut tangoon.
Moni saattaa myös muistaa, kuinka keikoilla tummaäänisen Marjan kanssa kulki mukana musta kissa.
“Halusin sisällyttää Raul Reimanin elämäkertaan Marja Kosken elämäntarinan, sillä hän levytti uransa aikana myös Reimanin sävellyksiä. Kosken tarinaa avasi etenkin hänen poikansa Juha Närhi”, tietokirjailija Juha-Matti Tammela kertoo Tanssiin.fi:lle.
”Minusta on myös tärkeää, että Marjaa kaipaavat ihmiset saavat tietää Marjan poismenosta.”
Kuuntele Marja Koski Sellaista elämä on 1982:
Marja Koski ei suostunut esiintymään tanssilavoilla
Kosken vanhemmat menehtyivät sodassa, minkä vuoksi Marja vietti lapsuutensa ottovanhempien luona ja lastenkodissa. Koski ei lapsuudestaan juuri puhunut.
Nuoruudessaan hänellä oli ruoanlaittoon liittyviä opintoja, mutta työnään hän lauloi. Hän oli itseoppinut artisti.
Koski avioitui 1970-luvulla kitaristi Mikko Latvalan kanssa ja piti avioliiton myötä tulleen sukunimensä elämänsä loppuun saakka.
1970-luvulla hänen orkesteriinsa koskettimia tuli soittamaan Seppo Närhi, jonka kanssa Koski sai 34-vuotiaana Juha-pojan vuonna 1975.
Koski keikkaili ympäri Suomea kahdesta viikosta kahteen kuukauteen olevilla ravintolakiinnityksillä: tanssilavoille hän ei suostunut lähtemään.
Seppo Närhi muistaa, että Koski piti paljon Paula Koivuniemen tuotannosta ja olisi halunnut laulaa mielellään samantyyppistä materiaalia.
“Kosken levytysten joukossa on Hilkka-Liisa Eirtovaaran sanoittama En unta saa, joka on käännös Ricchi E Poverin Come vorrei -hitistä, joka tunnetaan paremmin Koivuniemen Kuuleeko yö? -versiona. Koski levytti laulun tosin jo viisi vuotta aiemmin vuonna 1982. Laulun ehti levyttää myös Bamperos nimellä Lähdetään pois vuonna 1983”, tietokirjailija Juha-Matti Tammela taustoittaa.
Kosken leimallisena piirteenä kypsän ja kohtalokkaan naisen näkökulma
Säestävä kokoonpano vaihteli, mutta usein häntä säesti Jojo-niminen yhtye. Juhan lähtiessä kouluun Marja muutti Porista Kirkkonummen keskustaan lähelle poikaansa, joka asui Kosken keikkatyön vuoksi isänsä Sepon ja tämän uuden vaimon Maija Kuusen kanssa.
Kuusen isä Mosse Vikstedt perusti Kerberos-levymerkin, jolle Koski teki albuminsa Vikstedtin aloitteesta.
Marja vieraili Sepon ja Maijan luona Kirkkonummen Luomassa aina, kun hänellä oli vapaata. Suhteet säilyivät hyvänä muuttuneista elämäntilanteista huolimatta.
Mustahiuksisen naisen tumma ääni erottui joukosta, samoin hänen materiaalinsa, jossa leimallisena piirteenä on kypsän naisen näkökulma. Pinnan alla kupli vielä jotain kohtalokastakin.
Juha Närhi sanoo, että Marja ei ollut sitä sorttia, joka työntää itseänsä esille joka paikassa, minkä vuoksi levytysurakin alkoi siitä, että hänelle sitä ehdotettiin.
Levyttämiset alkoivat vuonna 1981 esikoissinglellä Miten voisin elää ilman sua.
”Hyvänen aika, miten siitä naisesta lähti sellainen ääni”
Kakkosalbumin Kasvot ikkunassa tuottajana Ande Päiväläisen kanssa toiminut Bruno Korpela laulatti Koskea studiossa.
Hän muistaa Kosken ujona artistina, joka kuitenkin antoi palautetta esimerkiksi sävellajeista.
“Sanoin hänelle, että se koskettaa kuulijaa enemmän, kun ei ole niin siloiteltua eikä se haittaa, että ääni ylhäällä vähän särkyykin. Marja sitten sanoi, että jos niin sanot, sitten tehdään niin”, Korpela kertoo.
Kosken viimeiseksi jääneelle albumille Hyväile vain (1985) Vie minut tangoon -kappaleen yhdessä Kari Kuusamon kanssa säveltänyt Esko Koivumies kehuu Kosken ääntä:
“Hän oli pieni 150-senttinen nainen – kuin Edith Piaf –, ja se ääni, hyvänen aika, miten siitä naisesta lähti sellainen ääni. Sitä me ihailimme.”
Viimeinen levytys nyt julki
Vuonna 1987 Koski duetoi vielä Matti Eskon kanssa kappaleella Taulu.
Nyt Sony Music on lisännyt kauan unohduksissa olleen viimeisen levytyksen On lempi oikeaa vuodelta 1995 suoratoistopalveluihin. Se on Kim Kuusen sävellys ja Kari Vepsän Onnenmaa-hitin sanoittaneen Asser Korhosen sanoitus.
”Kapakkalaulajana itseään pitäneen mutta toisaalta omista taidoistaan ja kapasiteetistaan tietoisen Marja Kosken levytykset ovat jääneet vahvasti elämään, ja on hienoa, että viimeinenkin on nyt saatu kuultaviin. On lempi oikeaa on taattua Marja Koskea. Juha-Matti Tammela toteaa.
Kuuntele Marja Koski On lempi oikeaa 1995:
Tanssiin.fi
Tanssiin.fi
