Tarja Närhi tavoittaa musiikkiohjelmillaan viikonloppuisin liki 700 000 kuulijaa, kesäisin määrä on vielä satatuhatta enemmän.
Lapsuudessaan ja nuoruudessaan Tarja opetteli pianon koskettimilla Ukko Nooan. Hän ei omien sanojensa mukaan koskaan osannut laulaa eikä oppinut soittamaan.
”Kaikki soittajat olivat minusta nerosta seuraavia; että osaa loihtia soittimesta melodioita oli minusta aivan taianomainen lahja. Meillä oli kotona pino levyjä, kokoelma singlejä ja siksi olenkin ollut aina innokas musiikin kuuntelija. Niitä hipelöin ja kuuntelin kotona, muistan Laila Kinnusen Lazzarellan etiketinkin. Musiikin kuuntelussa radio oli tärkein kanava, ja kasettimankalle pyydystin hittejä Nuorten Sävellahjasta”.
Tarja pääsi vapaapalokuntapäällikkö-isänsä matkassa levytansseihin, joiden pyörittämisestä paikallinen vapaapalokunta vastasi. Muutaman kerran hän pääsi isänsä mukana myös Rautavaaran Manttaalikunnan talolle kaveriksi soittamaan levyjä. Levyjä pyöritettiin putkiradion päällä olevalla soittimella, joka oli yhdistetty kaiuttimiin. Nuori 11-vuotias Tarja sai pian oppia tanssikultturista.
”Kun ensimmäisen kerran jäin hetkeksi yksin vaihtamaan levyjä, meniköhän isä kahvitauolle, niin pistelin peräkkäin satunnaisia kappaleita. Aika nopeasti tuli tytölle palautetta, että tapana on soittaa peräkkäin kaksi aina samaa tanssilajia.”
”Kuopio- Jyväskylä- Helsinki”
Kuopiossa syntynyt Tarja Närhi opiskeli Jyväskylän Yliopistossa puheviestintää ja taidekasvatusta 1980-luvulla. Kun ensimmäisiä paikallisradioita perustettiin, opiskelukavereita pääsi töihin Radio Jyväskylään ja saivat houkuteltua Tarjankin hakeutumaan radiohommiin.
”Oli alkamassa uudet yöradio-ohjelmat ja kanava haki uusia ääniä. Menin haastatteluun ja sinne jäin. 10 vuotta opettelin Radio Jyväskylässä radiotyötä, johon kuului kaikkea mahdollista: lähetysten juontaminen, tekninen työ, kunnallispolitiikka, uutiset, jopa urheiluselostukset”, hän muistelee.
”Koskaan tuota ennen en ollut osannut kuvitella tai haaveilla radiotyöstä, sillä aina luulin, että minusta tulee opettaja. Äidinkieli, ilmaisu ja esiintyminen ovat aina olleet ne suuret innostuksen aiheeni”.
Yleisradio haki vuonna 1996, musiikkitoimittajaa, jolta edellytettiin mm. studiotekniikan osaamista. Tarjan vankka osaaminen Jyväskylän radiotyön ajalta takasi paikan valtakunnan radiokanavalla.
”Osaamiseni oli siis siellä suoran juonnon puolella, erikoisosaaminen musiikista karttui sitten työn myötä, seuraamalla hienoja kollegoja (mm. Stig Framåt, Sakari Warsell, Iris Mattila, Ilpo Jaakola) ja lukemalla, lukemalla ja lukemalla”.
Satojatuhansia kuuntelijoita
Tarjan ensimmäisiä radio-ohjelmia Yleisradiossa oli Kotimainen puolituntinen, Paikka auringossa, Iltatähti, Valoa ikkunassa, San Remo ja Reeperbahn. Iskelmäradiolla on jo yli 30- vuotinen historia ja Tarja sai tehdä ensimmäisiä 2000-luvun alussa. Vuodesta 2015 Iskelmäradio on ollut Tarjan vastuulla ja kantaakin nimeä Tarja Närhin Iskelmäradio.
Sunnuntainen musiikkiohjelma kerää reilu 400 000 kuuntelijaa, lauantaisin suosittu tanssimusiikkiohjelma Sekahaku kerää sekin reilu 200 000 kuuntelijaa, kesäaikaan ohjelmat saavat yhteensä 800 000 kuuntelijaa radioiden ääreen!
”Sekahakua olen ollut suunnittelemassa ja tekemässä alusta asti, silläkin ikää jo yli kymmenen vuotta. Myös Levylautakunnassa olin mukana puheenjohtajana heti ohjelman käynnistyessä, ja tein sitä 10 vuotta viime vuoden alkuun saakka. Olen päässyt tekemään ohjelmia myös hienoista tapahtumista kuten Seinäjoen Tangomarkkinat (eka kerta 1997) ja Euroviisut”.”
Puhe- ja äänityöläisenä Tarja on ollut Ylellä nyt jo 24 vuoden ajan. Savolainen luonne on säilynyt vaikka vuodet Yleisradiossa ovatkin hioneet murretta pois ilmaisusta. Siltikin se ”viäntäminen” joskus karkaa suusta.
”Savolaisilla on jonkinmoinen sanomisen pakko ja kaikesta pitää päästä vähän ‘letkauttamaan’. Sen tunnistan itsestäni”.
”Musiikin tekijöiden panos on arvokasta”
Tarja Närhi palkittiin vuonna 2011 Prix Elvis– palkinnolla ”ansiokkaasta työstä suomalaisen rytmimusiikin ja sen tekijöiden hyväksi”.
Mitä tällainen tunnustus sinulle merkitsee?
”Prix Elvis on vuosittainen tunnustus, jonka myöntää musiikin tekijöiden etujärjestö Säveltäjät ja sanoittajat Elvis ry. Tällainen huomionosoitus, joka tulee musiikin tekijöiltä, heiltä joiden työn panosta käytän hyväkseni ohjelmissa, on erittäin arvokas. Se kertoo mielestäni siitä, että olen osannut korostaa musiikin tekijöiden panosta, koska monesti puhutaan vain esittäjistä, laulajista ja ne lauluntekijät jää huomioimatta.
”Elävä musiikki on elämän suola. Kun päivät pitkät pyörittelen tallenteita ja tutkin levyjä, niin on suuri nautinto saada nauttia musiikista, joka tapahtuu siinä hetkessä. Konsertit ja keikat ovat myös mielenkiintoisia paikkoja seurata yleisön reaktioita. Kuka hurmaantuu mistäkin musiikista. Ja kyllä minä joskus konsertissa pystyn ihan vaan nauttimaan ilman toimittajan analyyttistä asennetta. Käyn kuuntelemassa kaikenlaista, jazzista rokkiin ja tangosta etnoon”.
Tarja haluaa välittää ihmisille äänellään, tarinoillaan ja hienoilla musiikkiohjelmillaan läsnäoloa, hyvää mieltä ja välittämistä.
”Ja musiikkia haluan tuoda esille vahvasti tunteella, en pelkästään faktojen kautta. Musiikki on tunteiden johdatin, sanoittaa sitä mitä itse ei osaa sanoiksi pukea. Musiikki on kaveri ilossa ja surussa”.
”Muistoja, aarteita”
Työhistoriansa mieleenpainuvinta kohtaamista Tarjan ei tarvitse kauaa miettiä.
”Kun on saanut kesäillassa tanssia Satumaata Reijo Taipaleen laulaessa, niin onhan se nyt suurta! Ja sen jälkeen vielä sain istua Taipaleen kanssa keskustelemassa takahuoneessa, niin silloin tiesin olevani tanssikulttuurin kovassa ytimessä”.
Kuva Junnu Vainion kanssa on rakas
Aarteista puhuttaessa Tarja nostaa esiin 80-luvun alussa saadun kuvan yhdessä Juha ”Junnu” Vainion kanssa.
”Valokuva Junnu Vainiosta ja minusta on aika rakas. Tapasin Juhan joissain juhlissa 1980-luvun alussa, jo ennen radiotöitäni. Paikalla oli valokuvaaja polaroid-kameran kanssa ja meistä otettiin yhteiskuva. Kamerasta tulostuneeseen pikakuvaan Junnu kirjoitti ’Tarjan kanssa tässä, hymyilemässä’.”
Yleisradion Pasilan käytävien varrella olevissa ovissa voi nähdä monenlaisia kuvia. Tarjan työhuoneen ovea koristaa upea Suosikki-lehden juliste Tauno Palosta ja Katri Helenasta (2/1968). Liittyykö siihen joku tarina tai miten juuri tuo juliste on varmasti monien joukosta valikoitunut oveesi?
”Hienon Suosikin julisteen sain työkaverilta. Siinä tiivistyy hienosti yksi aikakausi populaarikulttuurissa, jolloin vanha herra Tauno Palokin oli nuorisolehti Suosikkiin sopiva”.
”Hieno uusi harrastus vie luontoon ja mahtaviin maisemiin”
Vapaa-aikanaan Tarja viihtyy kotona, hän kertoo olevansa kotihiiri ja kunnon sohvaperuna. Rentoutumiskeinoja on kirjat, elokuvat, ruoka, luonto..
”Tykkään kotona laittaa ruokaa ja leipoa, pulla ja pataleipä onnistuu. Opettelen kasvimaan hoitoa ja sienestystä. Viime vuodet olen juossut lintujen perässä, hieno uusi harrastus, joka vie luontoon ja mahtaviin maisemiin. Tänä vuonna olen nähnyt ja tunnistanut jo 138 lintulajia, viimeisimpänä punapäänarsku!”
Tarjan motto sekä työhön että elämään liittyen on kovin runollinen.
”Vain kesyt linnut kaipaavat, villit lentävät.”
[eafl id=”27063″ name=”VitaePro” text=”Enemmän vaikuttavia ainesosia – Uudistunut VitaePro -50%”]
[eafl id=”28229″ name=”Omega3 ilmainen” text=”Kokeile nyt Polarkrill Omega-3-ravintolisää ilmaiseksi! Lue lisää ja tilaa ilmaiseksi!”]
[eafl id=”21021″ name=”Inessa” text=”Inessa on modernin sisustajan verkkokauppa. Upeita design-esineitä kotiin, loistavava hinta-laatusuhde. 10€ ale kun tilaat yli 100 eurolla!”]
[eafl id=”19562″ name=”ElisaViihde + Viasat” text=”Tuplasti katsottavaa. Elisa Viihde Aitio + Viaplay Leffat & Sarjat. Koodilla AITIOETU nyt 1kk ilmainen kokeilu!”]
