Johanna Pakonen synnytti joulukuussa 2010 kaksospojat, jotka kuolivat. Suru ja kaipuu ovat yhä läsnä tangokuningattaren elämässä ja muistoissa.
Johanna Pakonen, 49, koki tällä viikolla vahvan tunnemyrskyn, sillä tiistaina 9. joulukuuta tuli kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun tangokuningatar menetti rakkaat lapsensa.
Hän sanoo, että ”se on yksi päivä vuodesta, mitä jännittää ja pelkää jo etukäteen”.
”Että kunpa kalenteri olisi tyhjä silloin. Ja voisi vaan velloa. Ja erakoitua. Vaikka joskus ajattelin, että ei sitä voi loppuelämäänsä velloa. Että pitää olla reipas. Että kyllä se siitä. No, ei se siitä. Ei se kipu helpota. Siellä se on sielussa ja sydämessä”, laulaja kirjoittaa tunteikkaassa some-päivityksessään.
Johanna on kertonut elämänsä suurimmasta tragediasta avoimesti. Tangokuningatar menetti kaksospoikansa raskauskomplikaatioiden seurauksena joulukuussa 2010.
Ennenaikainen synnytys käynnistyi Johannan ollessa vasta 24. raskausviikolla. Ensin syntyi kohdussa kuollut poika nimeltä Jan, sitten elävä Joonatan. Poika ei pitänyt ääntä, ja kuoli puoli tuntia myöhemmin äitinsä syliin.
Lue myös: Johanna Pakonen väisti pikkupoikaa suojatiellä – aggressiivinen rekkakuski törmäsi perään
Johanna ei päässyt ulkomaille hoitoon
Vuoden 2002 tangokuningatar on avannut surullisia tapahtumia kirjassa Lähtösi jälkeen – Kertomuksia surusta ja selviytymisestä (Docendo 2021).
Raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana todettiin, että Johannan raskaus oli sangen epätavallinen: pojilla oli yhteinen istukka, sikiöpussi ja vesipussi. Tavallisesti sikiöiden välillä on seinä.
”Suomessa oli silloin yksi laite, jonka avulla olisi voitu korjata sikiöiden suoniyhteysvikoja tai istukkaa. Se oli tuolloin huollossa. Toinen vastaava laite oli Hampurissa, ja minut tutkinut lääkäri olisi halunnut lennättää minut sinne. Toimenpiteitä olisi pitänyt tehdä heti, jotta vauvoillani olisi ollut toivoa”, Johanna Pakonen kertoo kirjassa.
Suomalainen byrokratia esti hoidon. Päästäkseen ulkomaille hoitoon Johanna olisi tarvinnut maksusitoumuksen julkisen puolen lääkäriltä – joka ei sitä antanut, koska ei uskonut yksityislääkärin lausuntoa. Johanna haluttiin tutkia ensin, mutta hän pääsi julkisen puolen tutkimuksiin vasta parin viikon päästä – ja se oli jo liian myöhään.
Katso Johanna Pakosen Kai vielä kohdataan 2004:
Tytär täytti lopulta lapsionnen
Kirjassa Johanna kertoo, kuinka hän joulukuun alussa tunsi toisen vauvoista lakanneen liikkumasta. Toisen vauvan arvioitiin olevan vaikeasti vammainen, ja Johanna joutui lääkärien kanssa tekemään vaikean päätöksen.
”Teimme ratkaisun: jos synnytys alkaisi, elävää vauvaa ei yritettäisi pelastaa. Se ei olisi minun mielestäni ollut reilua hänelle, eikä myöskään meille itsellemme.”
Johanna on saanut silti nauttia omasta lapsestaan.
Hänellä on vuonna 2012 syntynyt tytär Nelli.
Uskomatonta kyllä, tyttövauvan laskettu aika oli samana päivänä kuin kaksospoikien, vain vuotta myöhemmin.
Lue myös: Kotiliesi: Johanna Pakonen kaipaa miestä ja kasvimaata
”Mikä on oikea tapa surra?”
Johanna sanoo nyt, että hänellä on ollut ”pääsääntöisesti hyvä ja valoisa elämä”.
”Tämä on niitä julkaisuja, joita ei valttämättä haluaisi tehdä, eikä tässä varmaan mitään järjellistä olekaan. Tai ainakin tätä mietin pitkään”, hän kuvailee tuntojaan.
”Tässä on ennättänyt miettiä, mikä on oikea tapa surra. Että jos vaikka tekee jotain normijuttuja, niin yrittääkö sitä surua mennä pakoon? Lakaista maton alle? Sinnehän mahtuu. Olen yrittänyt mennä vuosi vuodelta fiiliksen mukaan. Välillä hiljaisuus on se juttu. Välillä tekisi mieli vain olla vihainen ja itkeä ja huutaa. Sitten ajattelen, että kaikki on ok. Pitää mennä vain niillä fiiliksillä, mitä on.”
”Kipu ei helpotu”
johanna pakonen
Johannan mukaan kaksosten syntymä- ja kuolinpäivää edeltävät yöt menevät pyöriessä.
”Miettiessä ja muistellessa. Koska keho muistaa”, hän toteaa.
”Eilen tuli 15 vuotta kaksosten syntymästä. Jaksoin olla ainakin vähän reipas. Mutta ei se kipu helpota. Ei se suru väisty. Eikä se tyhjä syli unohdu.”
”Ymmärrän kipusi, tuskasi, taakkasi”
Johanna sanoo miettineensä pitkään kirjoitusta, jonka hän julkaisi keskiviikkona (10.12.) julkisesti somessa.
”Ehkä tällä nyt vain haluan kertoa sen, että minä ymmärrän. Kipusi, tuskasi, taakkasi. Sinun, joka olet samankaltaisessa tilanteessa. Sinun, joka olet lähestynyt minua tämän 15 vuoden aikana viestillä, kirjeellä, puhelulla. Hakenut vertaistukea ja lohtua ja samalla antanut sitä kenties minulle. Kiitos sinulle. Toivon päiviisi valoa, rakkautta, toivoa”, tangokuningatar toivoo.
”Tänään on jo helpompaa. Normitöhötystä ihanan, rakkaan teinitytön kanssa.”
Tanssiin.fi
Tanssiin.fi
