Monica Aspelund. Kuvassa vasemmalla Helsingissä 1975 ja oikealla nyt vuonna 2026. Kuvat: Kuva: Museovirasto JOKA Journalistinen kuva-arkisto / Hufvudstadsbladet ja Monican albumi.
Monica Aspelund, 80, muistetaan poikkeuksellisen äänensä lisäksi etenkin Lapponiasta, jolla hän edusti Suomea vuoden 1977 Euroviisuissa. Kansainvälisiä estradeja kiertänyt laulaja loisti myöhemmin myös Helsingin kaupunginteatterin Cats-musikaalissa.
Tunnetun uran rinnalla kulki kuitenkin yksityinen elämä, johon mahtui suurta onnea, avioliiton kariutuminen ja huoli toimeentulosta.
Näistä vaiheista Aspelund kertoo Petri Tuunaisen kirjoittamassa elämäkerrassa Par Avion – Monica Aspelund: Elämä, ura ja usko. Väyläkirjojen kustantama teos ilmestyi perjantaina 23. lokakuuta.
Monican pikkusisko on laulaja Ami Aspelund, 73, joka kiertää parhaillaan Suomea Viiden tähden -kiertueella Marion Rungin, Meiju Suvaksen, Virve Rostin ja Anja Niskasen kanssa.
Kauan odotettu lapsi toi suuren onnen

Monican ja hänen aviomiehensä Christian Holmin poika syntyi toukokuussa 1981. Laulaja oli tuolloin 35-vuotias.
Raskaus oli merkinnyt hänelle valtavaa helpotusta. Työ ja esiintymismatkat olivat vieneet vuosia, ja hän oli jo pohtinut, onnistuisiko lapsen saaminen.
”Olin niin onnellinen, että sanoin spontaanisti uutisen kertoneelle, minulle aivan vieraalle ihmiselle: ’Oi, kiitos!’” Monica muistelee kirjassa raskaustuloksesta kertonutta puhelua.
Pojan ensimmäiseksi vuodeksi laulaja jäi äitiyslomalle. Hän halusi myös suojella lastaan ja perhe-elämäänsä julkisuudelta.
Suhde oli alati on-off-tilassa
Vauvaonni ei kuitenkaan pelastanut avioliittoa. Vuonna 1965 solmittu liitto päättyi pojan syntymän jälkeen eroon.
”Kun esiintymiset, matkustaminen ja työ veivät minua jatkuvasti eri puolille maailmaa, suhteemme oli ollut monta kertaa eräänlaisessa on–off-tilassa”, Monica kertoo.
Hän pohtii kirjassa, ettei yhteistä aikaa ollut onnistuttu järjestämään riittävästi. Pariskunta oli vielä yrittänyt korjata suhdettaan, mutta yritys ei johtanut toivottuun lopputulokseen.
Katso Monica Aspelund, Kirka ja Lasse Mårtenson Vie vuorille jo viesti (Finlandia-talo 1981):
Ruokalaatikot auttoivat eteenpäin
Eron jälkeen Monica jäi Andreas-poikansa yksinhuoltajaksi. Tunnettu nimi ei taannut tasaista toimeentuloa.
Laulajan mukaan tarjolla oli vain pieniä, satunnaisia keikkoja. Samalla piti selvitä lapsen elättämisestä, asuntolainasta ja tavallisista arjen laskuista.
”Ei ollut mitään turvaa. Ei ollut mitään varmuutta. Ja silti piti elättää lapsi, maksaa asuntolainaa, auton osamaksut, sähköt, ruoat – kaikki.”
Anoppi auttoi Monicaa ja lasta
Kirjan mukaan Monican anoppi järjesti inkoolaisesta kaupasta sulkemisajan jälkeen kerättyjä ruokalaatikoita. Niitä tuotiin Espooseen, missä Monica asui poikansa kanssa.
Laatikot auttoivat äitiä ja lasta vaikean ajan yli.
”Me saimme ruokaa, me selvisimme seuraavaan päivään. Ja taas seuraavaan.”
Lähtö Floridaan valmisteltiin hiljaisuudessa

Vuonna 1983 Monica teki suuren ratkaisun: hän muutti pienen poikansa kanssa Yhdysvaltojen Floridaan.
Hän oli haaveillut muutosta jo ennen avioeroa. Eron jälkeen ajatukseen liittyi entistä voimakkaammin tarve aloittaa alusta.
Jopa opettajat kiusasivat Monicaa koulussa
Uuden alun etsiminen oli Monicalle tuttua jo nuoruudesta. Hän kertoo kirjassa joutuneensa koulussa pahoin kiusatuksi ja opettajienkin nöyryyttämäksi, kun varhain alkanut laulajanura teki hänestä silmätikun. Seitsemäntoistavuotiaana hän jätti Vaasan ja muutti Helsinkiin.
”Erityisen kipeää teki se, että juuri ne aikuiset, joilta olisin kaivannut suojaa ja ymmärrystä – opettajat – näyttivät esimerkkiä, joka oikeutti myös oppilaat mukaan nöyryyttämiseen.”
Aluksi Floridan-suunnitelmasta tiesivät vain hänen äitinsä ja Ami-siskonsa. Myöhemmin Monica kertoi lähdöstä myös pojan isälle.
”Halusin rakentaa maailmani uudestaan. Minun oli pakko lähteä.”
Katso Monica Aspelund Hasta mañana 1974:
Valtion taiteilijaeläke pelasti
Amerikan-vuodet toivat esiintymisiä ja uusia mahdollisuuksia, mutta myös epävarmuutta. Musiikkitöiden lisäksi Monica työskenteli muun muassa koruliikkeessä ja hotelleissa.
Taloudelliset huolet eivät päättyneet Suomeen paluuseenkaan. Vuonna 2018 myönnetty valtion taiteilijaeläke oli hänelle ratkaiseva apu.
”Voin sanoa rehellisesti, että tuo valtion taiteilijaeläke pelasti minut.”
Lähde: Petri Tuunainen: Par Avion – Monica Aspelund: Elämä, ura ja usko (Väyläkirjat, 2026)












